Katselen kaukaa
Hän lähtee askeleitaan laahaten
Kuluttaa vain aikaa
Nuoret unelmansa tukahduttaen

Ei hän enää osaa luottaa
Ei edes hyväntahtoisimpaan ihmiseen
Niin monen monta kertaa
On saanut syyttömästi nenilleen

Ei tunteistaan piittaa
On kuoren hän rakentanut suojakseen
Ei hänellä voimaa riitä
Kun päivät vaipuu turhuuteen

Kerro mulle, Niina
Mitä elämälläs teet?
Aiotko sen hukkaan heittää?
Vielä ehdit junaan viimeiseen
Lupaa mulle, Niina
Että uskot huomiseen
Ja jos sut katuun jälleen lyödään
Sieltä vielä nouset uudelleen

Silmät tyhjyyttä katsoo
Ei löydä paikkaa, jonne suunnistaa
Hän ruuhkassa seisoo
Ei huomaa meistä yhtä ainootakaan

Hän kulkuaan jatkaa
On kuoren hän rakentanut suojakseen
Ei määränpäätään löydä
Kun usko vaihtuu kaaokseen

Ei lapsuuttaan uskalla muistaa
Ei hän palaa edes eiliseen
Vuodet käy vasta neljääntoista
Pimeys laskee kohta jäädäkseen