Heissan. Laitoin tämän biisin tänne vähän kuin inspiraatioksi. En tosin tiedä laitoinki itselleni vai vain yleisesti, sillä tässä on niin kauniit sanat. Jos joku edes kehittelee jotain ja linkkaa sen sitten mulle, niin olen huippu kiitollinen. Anteeksi että sekoitan ajatuksenne välikommenteillani.

En tosiaan itse tunne sillä lailla itseäni isosiskoksi, vaikka kahdelle ihanaiselle ihmiselle olenkin sellainen. En siis toisin sanoin osaa kirjoittaa näistä kahdesta likasta mitään kovinkaan tunteellista, kun meillä on vain sellainen "opetettu siskous" ja ystävyys. Mielestäni siskojen pitää olla jotain sellaista, minkä itse löytää. Sisko on joku, jonka kanssa olet jakanut koko sielusi kierron. Vähän kuin Xena ja Gabriella. Kuolemakaan ei ole erottanut. Sisko on joku, jonka tunnistaa kun sellaisen kohtaa. "Olkoon sulho, lintu tai lapsi, mä tunnistan hänet rakkaakseni vaikka silmäni ummistan", kuten Jenni Vartiainen laulaa kipaleessaan Minä ja hän.

Mä tunnen sinut pikkusisko
Me vaikka vasta kohdattiin
Niin monin kasvoin ennenkin
Sä vierelläni maannut oot

Seuraavat kaksi säkeistöä ovat jotenkin lähempänä itseäni, kuin yksikään muista säkeistöistä. Hiukseni ovat aina takkuiset, en vain oikein ole koskaan jaksanut huolehtia. Kyllähän ne päässä pysyvät, on minulla tapana sanoa tähän. Myös käsite unien laaksoista on läheinen, näänhän jatkuvasti unia ja nään muiden kuulumiset unissani, elleivät he niitä itse kerro. Varsinkin erään ihmisen kuulumiset, en tiedä onko hänestä mukavaa että alitajuntani lähettelee minulle hänen asioitaan. Nehän ovat hänen, eivät minun. Ei sillä etten jaksaisi kuunnella, enää..

Yö kuvaa minulle masennusta, ongelmia ja kaikkea siihen liittyvää. Parhaimmat ja läheisimmät olen löytänyt ollessani itse syvimmällä suossa ja ihme kyllä löydetytkin ovat olleet hukkumaisillaan. Hetken tie on kevyt kaksi kulkea, mutta lopulta muutkin haluavat siihen mukaan. Silloin alat juosta kovempaa, sisko. Silloin et enää halua kävellä tahdissani. En voi juosta ilman kenkiä, raitasukkasiltaan ja sinä tiedät sen. "Ketään täysin ei silti saada voi, mene vaan". Ainahan sitä voisi toivoa, mutta koskaan se ei vain mene niin.

Takkuiset hiukset rinnoillasi
Aamuyön utu silmissä
Kuin lihaksi ois tulleet
Kasteiset niityt, unen laaksot

Kun yössä yksin vaeltaa
Voi kaltaisensa kohdata
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea
Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota
Kun hetken vain sut pitää saan
Ja unohtaa

...

Kun unessasi pikkusisko
Kuupurrellasi purjehdit
Ja aamutähti otsalla
Astelet yön laitoja

Ymm.. Tämä kertoo sitten taas tulevaisuudesta, ainakin toivon niin. Ne eivät liity itselläni mitenkään siskouteen (hope so, koska muuten tää menee suhdesotkuksi ja me luvattiin että nyt tää on oikeasti ohi, ei enää mitään.. tiedättehän, sellaista!) Toivon että koska erään lupauksen takia pakottaudun irti sielustani ja annan vallan kuorelle, ettei kaikki ole aivan niin hirveää. Lupaus on lupaus, sattuu varmasti ja inhottaa ajatuskin, mutta minähän lupasin. Niin.. Eräs toinen sisko, hän tietää etten haluaisi, mutta hänpä tiedä että aion kuitenkin tehdä niin. Onpa erityisen kristillinen käsitys siitä miten osa sopii toiseen, eihän kaikki sovi kaikkeen. Ei se vaan niin mene, siksi en menekkään koskaan naimisiin. Jumalalle se on yksi ja sama, Jumalan mielestä ihminen on naimisissa toisen kanssa, Annen sanoin, jos nämä ovat harrastaneet seksiä. Täytyy olla lujasta luusta, että selviytyy.

Sateiset saaret lännen äären
Kirsikankukat Japanin
Niin etelä ja pohjoinen
Kaikki meitä varten on

Seuraavat kaksi kuvaavat itselleni tasan yhtä päivää, itseasiassa yhtä yötä ja iltaa. Ja niin puhui nainen, eikä tyttö enää.. Oletko vielä hengissä?

Ikuisuus, yksi huokaus vain
Yksi yö kuin koko elämä
Tuoksussasi keväät tuhannet

Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea

(HETKEN TIE ON KEVYT)

On ikävä...

p.s. Anteeks sekavuus.