Ensimmäisen tölkin sisältö valui kitaan uskomattoman nopeasti. Puolen vuoden tauko ei ollut vaikuttanut minuun mitenkään, sen huomasi todella. Ensin jano kuristi kurkkua, mutta kun se tappavan suloinen aine kipunoi sisälläni oli kaikki taas hienosti. Heiluttelin aina välillä juomaani ilmoittaakseni toiselle, että kyllä tätä vielä oli, ettei vauhtini ollut mitenkään liian kova. "Hae uusi" ääni kehotti, tai komento se kai näin jälkeenpäin ajateltuna oli. Nousin koneelta ja kipitin jääkaapille hakemaan toisen, mitä se nyt sitten olikin. Taustalla soi ties mitä, vauhdikasta kuitenkin. Tänään ei ajateltu mitään pahaa, tänään ei saanut olla mitään pahaa. Kaverisi lähettelivät minulle vuorotellen terveisiä ja kyselivät miksen minä jo nukkunut, olinhan niin pieni. Sitten aloitte keskustella siitä kumpi on pahempi, kumpi on se käärme joka juottaa siskoaan. Uskon että olisimme tulleet Elisan kanssa siihe tulokseen, että yhtä hyviä ja yhtä kauniita ihmisiä te olette. Me tarvitsemme teitä, aina.

Seinät sulkee ympyräs, kun juokset karkuun itseäs..

Oli huvittavaa huomata miten nopeasti sinulla alkoi nousta päähän, minä hymyilin omalle selväpäisyydelleni ja luultavasti myös sille että olit olettanut minun todella päätyvä myös samaan tilaan kanssasi. Ei toivoakaan, ei näillä varustuksilla. Meillä oli kaapissa kaksi sixbackiä, joista olimme tasaiseen tahtiin juoneet. Sinä ehkä puoli tölkkiä enemmän, johtuen lähinnä siitä että minä tyhmä olin sen ulos lähtiessä koneen viereen jättänyt. Nyt me teimme melkein sitä, mikä oli minulta kielletty. Mennä vieraassa kaupungissa perjantainan tähän aikaan ulos humalassa olevan puolituntemattoman kanssa. Puolituntematon oli ainoa poikkeava kohta, tuttu josta ei koskaan ota selvää olisi ollut parempi vertaus. Halauksia, lisää juomia, tupakkaa ja halauksia. Kyyneliä, naurua.

Kaduilla tuulee taas, tuli on irrallaan, henkilökohtaista mikään ei oo.

Mustasukkaisuus alkoi olla raastavaa, koneen sisällä asui se jota rakastit enemmän kuin minua. Teeskentelin väsymystä, teeskentelin melkein nukkuvaa. Sinä pompit pitkin kämppää sammuttelit valoja ja länttäsit koneen näytön näppäimistän kaveriksi alas. Sitten sinä kömmit seinän puolelle ylitseni. Ei oksettanut, ei ollut yhtään sellainen olo että olisi juonut. Ei mitään paitsi jatkuva "Mua pittittää, ihan hilveetti". Havahduin kännykkäsi ääneen, katsoin kättäni joka oli jotenkin uppottanut itsensä kätesi alle molempien puristaessa toisiaan tiukasti. Toistelin nimeäsi, tämä painostava tilanne sai kyyneleet taas silmiini. Minun täytyi saada syy herättää sinut, oli pakko ja kännykkä oli aivan täydellinen. "Sulle tuli viesti". Avasit sen, muttet vastannut siihen ja nukahdit uudelleen. Tässä sitä oltiin, yksinäisinä yksinäisen käteni kanssa jonka ympärillä oli punertavat jäljet sormista jotka siinä vielä äsken olivat levänneet. En tuntenut kipua, ensimmäinen merkki humalasta.

Tyttö tanssii vaan.