Surullinen olo oli sietämätön, ja hei, vain yhden pettymyksen takia. Ihan kuin se mehupurkki juttu, kun halus just sitä tiettyä mehua ja sitä ei sitten voinu saada ja pettymys iskee niin karvaana että alkaa itkettää. Vaikkei tämä tosin mitenkään mehuun liity, vakava asia!

http://www.youtube.com/watch?v=NDErgD9YNyc&feature=related <-- tähän liittyen, siskoseni: kyllä minä todellakin aina niin kiltisti tottelen sinua enkä mitään tee niinkuin sinun mielestäsi ei olisi minulle hyväksi... :s

Tajusin että olen lähes ärsyttävyyteen asti kuin pahainen Salkkari-Peppi, pelleilen vanhempien kanssa, esitän viatonta (tai mä vaan olen sellainen, en esitä, vaan OLEN), ja pyöritän ihmisiä kuin leluja, enkä ota 'Sampoa' sitten millään, vaikkei se mua mistään tuomitse. Minkäs minä sille voin etten tykkää. 8< Huomasin yhteyteni kyseisen saippuasarja hahmon kanssa ollessani Kuopiossa, Pepin päiväkirja oli täysi kopio omastani (käsikirjoittaja varkaissa?)... Samaistun siihen, jotenkin tiedän että tietyt ihmiset eivät pidä minusta koska eivät tunne minua ja näkevät minut jotenkin vinosti. Mutta sellaista se elämä on. Edes minä en voi sille mitään.