Niin, kyllä minä tiedän, että se on sen tuskallisen neljä vuotta, vaikka itse en sitä suostu niin ajattelemaan! Voit kuule vain kuvitella kuinka minunkin tekisi mieli venyttää sitä lukua mielessäni ja viilentää itseni. Kävellä pakasteeseen ja pyytää joku sulkemaan ovi. Unohtaa sinut, unohtaa itseni, unohtaa kuinka sinä olet kaikkea sitä mistä aina haaveilin. Minulla oli joskus paljon, mutta ei koskaan kaikkea. Olisin halunnut olla tosissani se pikkuinen ja heiveröinen. Sellainen, että jonkun on pakko pitää kiinni. Ja sellainen, että olisi tässä maailmassa edes joku joka minuakin rakastaisi. Ettei aina tarvitsisi olla niin yksin ja hylätty ja pakottaa itsensä selviytymään. Että voisi vaihtaa staukseen 'parisuhteessa'. Että olisi joku joka sanoisi kaikkea hölmöä ja suloista sisäpiiri juttua, vaikka paikalla olisi muitakin, niin etteivät muut kuitenkaan tuntisi oloaan yhtä hylätyiksi ja yksinäisiksi kuin minä nyt. Kyllä, se on edelleen neljä vuotta vaikka miten tässä jaarittelisin. Aion kuitenkin sanoa asiani loppuun. Aina sinä ja kaikki muutkin keskeytätte minut.
Tänään on mun syntymäpäivä. En tiedä kuinka moni sen muistaa. Ehkei kukaan, ehkä joku Jonnan ystävistä, ehkä Jenni. Eikä sillä ole edes väliä, 16 on aika pieni luku ja onhan tässä nyt jo monena vuonna juhlittu. En edes ole syntymäpäivä -tyyppiä. Inhoan lahjojen avaamista, koska pelkään etten hallitse ilmeitäni. Inhoan myös täytekakkuja ja sellaista lastenkekkeri tyylistä toimintaa... Niin... Kuitenkin uskallan haaveilla ja toivoa ja odottaa, että juuri sinä tekisit aamusta/päivästä/illasta ja loppu elämästäni täydellisen. Uskallan toivoa, että olisit elämäni, viimeinen elämäni rakkaus. Ei se tee mitään, jollei se tapahdu huomenna. Se voi tapahtua vaikka 3.4.2011. Minä jaksaisin kyllä odottaa, jos olisin varma, että sinä jonain päivänä vielä sanat ne kamalat kolme sanaa tarkoittaen niitä ja niin, että saat minut itkemään onnesta. Sinulla on avaimet, käytä niitä tai palauta, jos et tarvitse, mutta älä viitsi rääkätä minua pitkään. Loppujen lopuksi olen aivan sitä mitä sinä sanotkin, pikku(jotain?). En sankari, mutta pikku kuitenkin. Pikku pian 16 vee, joka haaveilee rakkaudesta ja käsistä, jotka eivät anna yksienkään kovempien enää kajota. Pikku pian 16 vee on aika väsynyt tähän aikaan vuorokaudesta, joten enää hän ei aio kauaa kirjoittaa...
Haluaisin olla niin rohkea, että jonain päivänä voisin tulla ja sanoa sen päin naamaa. "Rrrr-rakastan sua". Niin, sitä mä teen tälläkin hetkellä. Rakastan sinua, enkä saa sille enää mitään. Miksi tästä piti tehdä näin vaikeaa? Miksi? En minä tiedä mistään mitään. Tiedän, että sun sydän on lävisetty liian monta kertaa ja minä en sitä ole tekemässä. Sillä tiedän täsmälleen miltä se tuntuu. Tiedän miltä tuntuu, kun joku tynkee ihan kokemattoman ja naarmuttoman sydämen läpi okaisen jäätikarin. En halua valittaa, haluan vain, että uskot minun tietävän täsmälleen miltä sinusta tuntuu. EI! En voi tietää, en voi tietää miltä tuntuu kun kaikki rakkaat ja läheiset viedään pikkuhiljaa ja sitten sitä vaan itse jää ja jää ja jää, eikä kuole vaikka yrittäisi. Älä kuole, en voi rakastaa sua takaisin eläväksi. Kukaan, tällainen kuin minä, ei pysty siihen.
Antaisitko sinä minulle mahdollisuuden, jos minä katsoisin sinua silmiin ja pyytäisin oikein kauniisti. Ensin anteeksi kaikkea sitä, mistä et minussa pidä ja sitten lupaa olla sinun, sinun koko loppu elämäni. Aivan mitä vain, sana vain niin saat aivan mitä vain. Tiedän, että pidät tätä vain fanaattisen pikkutytön jupinana... Ottaisit kuitenkin tosissasi, sinulla on maaliskuuhun aikaa muuttaa mieleni. Aikaa sanoa jotain, joka ratkaisee mikä kaupunki on nro 1. yhteishaku paperissani. Minulla on kaksi vaihtoehtoa. Joista toinen on epävarma, koska en tiedä selviänkö 'yksi' ja toinen sellainen, johon en itse välttämättä niin kauheasti haluaisi, mutta olisin ainakin turvassa.
Lennän luoksesi, kuolen vuoksesi. Mitä muuta tahdot. Itse haluan vain rakkautta, jota en saa, en mistää, en enää. Voihan hän, kolmas henkilö, vakuutella ettei hän sen rakkautensa koskaan katoa ja että hänen rakkautensa on niin suuri, että se suojelee minut kaikelta. Kuitenkaan näin ei ole. Sillä minuun sattuu ajatella, miten minun käy jos sinä et jonain päivänä halua olla missään väleissä kanssani. Mitä jos...? En halua edes ajatella...
Carry me up, only this time, please...
Näiden tähtien alla sua odottamalla mä kulutan aikaani uskoen, että rakkaus on laava, joka kuljettaa. Saa kylmän raudankin hehkumaan, näiden tähtien alla. Mä palvon sua. Ikkunalla katselen sua. Milloin rakastat minut vahvaksi? Sydämeeni kirjattu nimesi. Näiden tähtien alla sua odottamalla mä kulutan aikaani uskoen, että rakkaus on laava, joka kuljettaa. Saa kylmän raudankin hehkumaan, näiden tähtien alla.
Kommentit