Tätä kirjoittaessani tiedän jo ettei "Taika" sitt varmaan koskaan ikinä enää milloinkaan suo mulle 'virnettä', mutta hällä väliä, koska tässä oli ideaa ja mun todellakin piti päästä purkamaan tämä juttu. Valitsin tuon 'peitenimen' sen perusteella, että me molemmat ollaan aina mietitty miksei meillä voi olla jotain vähän jännempää nimeä, vaan molemmat on sellaisia tarkoituksettomia arkinimiä. Taika oli Demin jutussa (en muista tosin numeroa) Saimin(?) tyttöystävä, joten tämäkin ehkä vaikutti asiaan jonkin verran. Suloinen pari ja liian lyhyt juttu.  ♥ Ja sitten sille, jolle lupasin jatkoa Nitta-Siri paskaan: Ei tule, ei ole inspistä ja mammahahmot erkanee, niin että etsikää säälittävämpi kirjoittaja.

You've got this look I can't describe,
You make me feel like I'm alive,
When everything else is au fait,
Without a doubt you're on my side,
Heaven has been away too long,
Can't find the words to write this song,

Hitaasti nostin katseeni ystävääni, joka istui sohvalla jalat leveästi harallaan. Hän nauroi jutulle, jonka joku muu meistä oli hetki sitten kertonut. Hymyilin, tosin tiesin näyttäväni aivan idiootilta, sillä en ollut lainkaan perillä jutun tarkoituksesta. Luettelimme ihastuksiamme vuosien varrelta, jouduin toistella rasittavan usein henkilöä, jonka sisko istui vieressäni ja kuunteli epäilyttävän tarkasti jokaista meistä, pohdiskellen nimiä ja seuraten huulten liikettä. "Sitten on yks randomi.." lopetin liian epävarmana. Taika kääntyi katsomaan minua virnistäen. En tiedä kuvitteliko hän, että tuo ilme sai minut vain hyvälle tuuleelle vai tajusiko...? "Taika.." "Mitä?" "Älä kiusaa mua.." "No ei sitten." hän sanoi ja siirsi katseensa muualle. Käteni teki lattialla kouristuksen omaisen liikkeen ja olisin halunnut kuiskata tuuleen hänen tietävän, että rakastan tuota ilmettä. Rakastan tapaa, jolla hän kiduttaa, koskee, mutta minähän pidän kivusta, eikö totta. Marika ei ollut koskaan osannut katsoa minua noin, Marikan ilme oli puhtaan viaton kun hän katsoi minua silmät sirittäen väkisin täysin auki. Siinä ei ollut mitään samaa kuin virneessä, jolla Taika sai minut kiemurtelemaan henkisesti kuin myrkytysoireista kärsivä henkilö, jolla ei ole toivoakaan saada minkäänlaista helpotusta olotilaansa. Tiesikö hän, että se sai minut tuntemaan itseni todella heikoksi? Liian heikko naiseksi, todellakin. Naiset ovat vahvoja, minä olin vähällä polttaa sisukseni yhdestä hymystä joka osui vain minuun ja vain minulle. Minä en ollut nainen, en edes ihminen ja sinä et koskaan uskoisi, jos kertoisin sinulle. Mehän kerromme toisillemme aina kaiken.. Tai ainakin melkein.

You know she's a little bit dangerous.

"Lopeta", kiljaisin "mähän tärisen! Sulla ei oo oikeutta tähän, sun ei pitäisi pystyä tähän. Maailmassa on vain yksi nainen, joka saa mut käyttäytymään näin, etkä se ole sinä!". Vapisin kauttaaltaan, jäiset ja polttavat väreet kulkivat läpi yhä uudelleen ja uudelleen. Tuttu tunne, Marikan tunne ja nyt tämä tyttö jonka olin tuntenut jo niin monta vuotta yritti varastaa sen. "Taika, miten sä teet tän? Ei mulla ennen oo tullut tällaista oikeesti" vikisin. Hän ohitti piipittävät varoitukseni siitä mitä oli tulossa ja alkoi sanella ostoslistaansa ja jossitella tulevaisuuteensa liittyviä asioita. "Taika..." "Nii-in?" "Kun mä... Eikun et sä haluu puhua tästä.." "Mistä? Sano nyt vaan" "Eikun sä et haluu puhuu tästä.." "Mistä? Ai siitä että sä täriset? No puhu" "En" "No ei sitten". Täriseminen jatkui, siirryin pois sängyltä, painauduin sohvan nurkkaa vasten ja vedin huovan korviin saakka. Mitä tämä on, mitä tämä on. Mä lupasin, etten enää oo ihastunut siihen, enhän, mähän lupasin. LOPETA!

(olosuhteiden pakosta ja inspiraation vähyydestä STOP ja jatkuu sitten joskus niinkuin ne kaikki muutkin ;) )