En tosiaan tiedä mikä niissä rinnoissa oli niin kiinnostavaa, tyyppi oli leikkinyt niillä varmasti tunnin. Pikkuhiljaa se oli koventanut otettaan ja musta tuntu että mun niskat menee poikki kun pää teki jotain omituista pakkoliikettä taaksepäin ja yläkroppa (niin paljon kuin siitä oli koskemattomana) vääntelehti hervottomasti tyynyjen lomassa. Olin ku ruumis, kädet leveällä ja jalat aivan yhdessä, en koskettanut tuota toista joka tuntui olevan kovasti aikeissa siirtää mut hieman töyssyistä reittiä seitsemänsiin taivaisiin. Hampaat osui johonkin mihin niiden ei olisi mielestäni pitänyt tai oikeastaan se olio puri mua, jolloin jähmetyin ja yritin kiskoa itseäni pois.
"Auts auts.. AUTS!", hoin kyynelten välttämiseksi.
"Sattuko suhun?", se kysyi jotenkin pöllänmystyneenä.
"Joo, vähän.. Tai no aika paljonkin"
"Anteeks, olin vähän kovakourainen enkä tiennyt että sä oot noin herkkä"
"Älä enää tee noin, jooko?"
"En. *hymy* Nää pois..."
"Älä.."
"Noh?"
"Eiku ei mitään"
"No sitähän minäkin" se sanoi, nostin lantiotani juuri ja juuri sen verran että tuo sai kiskottua vaatekappaleen päältäni ja chihuahua vaaleanpunaisella taustalla lensi lattialle nätissä kaaressa. Olin melko varma, etten kestäisi samanlaista kipua samantien kuin edellisenä iltana. "Ei se enää kolmannella kerralla satu oikeastaan ollenkaan" kaikki vakuutti, mutta tää olikin vasta toinen kerta. En halunnut katsoa sitä silmiin, mua inhotti se miten tuo mies jatkuvasti tarkkaili reaktioitani. En saanut piiloon kipua tai mitään muutakaan tuntemaani. Huomasin että sillä oli kamalan rajut otteet, eikä se tuntunut ymmärtävän etten ollut tottunut sellaiseen. Vasen käsi yritti tehdä kaikkensa saadakseen minut kehräämään mielihyvästä ja siksi tuo olikin ehkä niin järkyttynyt kuullessaan hetken päästä reaktioni.
"Auts.." sihahdin ja purin varmuuden vuoksi tyynyä, jospa tuo ei taaskaan huomannut mitään.
"No nyt mä en kyllä tosiaan ymmärrä mitä mä tein väärin" kuului ihmettelevä vastaus.
"No en minäkään..." sanoin yhtä ihmeissäni, toi oli nimittäin tuttua tosin hieman varovaisemmin tehtynä.
"Hmm.."
"Kivun ja nautinnon raja on niin häilyvän pieni" sanoin filosofisesti ja loin syvän katseen toisen olkapäähän.
"Haluun kokeilla yhtä juttua"
"No.."
"Jos mä näytän" se sanoi ja työnsi sisääni sormen ja sen jälkeen toisen. "Sähän alat olla märkä, pitäiskö mun hakee kumi..". Saatoin kuulla voitonriemua sen äänessä kun se jo vaistomaisesti oli noussut sängyltä ja ojentui repulleen.
"Varovasti sitten" vinkaisin muistellen eilisiä halonhakkaus-fiiliksiäni.
Siihen se kuitenkin meni, loppuajasta. Eihän se voinu keskenkään lopettaa, se sai orgasmin ja sekosi, ei voinu enää lopettaa.. Itkin muutaman kyyneleen verran kun kipu kävi sietämättömäksi ja pyyhin ne nopeasti hiuksiini ettei se vaan olis nähnyt miten paljon muhun sattui.

Ala-asteen pihalla Minna tuijottaa vihaisesti silmiini ja sanoo pitkän hiljaisuuden jälkeen tavallista kovemmalla äänellä "Heli sun pitää lopettaa tuo. Et voi olla aina noin sietämättömän kiltti kaikille!". Muistan ihmetelleeni pitkään mitä rakas ystäväni tuolla oli tarkoittanut...