Minä todellakin luin ja tulostin sen, sinun anteeksi pyyntösi. Oletko sinä tosissasi? Minäkö sinulle opetin, että anteeksi on paitsi maailman kaunein myös tärkein sana.. Kunhan sitä vain osaa käyttää oikein, siskoni. Luen viimeisen kappaleen yhä uudelleen ja uudelleen vihreässä huoneessani pienen sängyn päällä, kunnes viimein itken kylmiä käsiäni vasten. Ehkä tämä itkuisuus johtuu kuumeesta.

Aioin lopullisesti kadota elämästäsi torstai-iltana, niin paljon minuun oikeasti sattui. Se oli kuitenkin liian nopea, väisti minut. Ei kuitenkaan pysähtynyt huutamaan että olen hullu kersa tai uhannut tekevänsä ilmoituksen itsetuhoisesta teini-ikäisestä hullusta. Lyyhistyin polvilleni maahan ja kuiskasin hiljaa käheällä äänelläni uudelleen 'Anteeksi äiti, anteeksi Niina, anteeksi kaikki jotka vielä rakastaa mua'. Minulla on aina ollut onnea matkassa ja enkelit ympärillä, sinä olet minun enkelini. Tavalla tai toisella. Sinun äänesi käskee pysytellä elossa ja kunnossa, silloin kun sitä et itse pysty olla varmistamassa. Ja vaikka sinä olet se, joka on koskaan minua eniten satuttanut koko maailmassa, olet myös se joka ainoastaan suojelee minua siltä mikä on kaikkein pahin. Minulta itseltäni.

Eniten, sinä tiedät sen, minuun sattuu kun sinä et sano mitään ja esität asian olevan suorastaan kaikkein turhin asia maan päällä mitä pikkusiskonasi voin korkea-arvoiseen tietoisuutesi saattaa. Paljonkin mahdollista... Silloin tuntuu, että ne muut ovat paljon parempia ihmisiä kuin minä, ja sinä... rakastat heitä enemmän. Monista vakuutteluistasi huolimatta, en vieläkään kykene uskomaan että olen sinulle tärkeä. Saatika että pystyisin satuttamaan sinua satuttamalla itseäni. Muutoin olisin silloin, puolitoista vuotta sitten, hakkauttanut itseni jokaisella joka sen olisi vapaaehtoisesti tai rahasta tehnyt ja myynyt itseni sielua myöten. En kuitenkaan tehnyt sitä, riittävä kurin palautus minulle oli se mitä tapahtui sen jälkeen. Kuten sinä sanot, ne ovat paskoja asioita ja minä en halua muistaa niitä.

Siksikö sinä suojelet? Ettei sinuun vain sattuisi?

Itku kääntyi vilpittömäksi hymyksi, sellaiseksi jota sinä olit sanonut kauniiksi. "Hassu tyttö, kyllähän sinä saat anteeksi".