http://www.youtube.com/watch?v=hvEHO_aC_XA&feature=related  <-- Pikku G vihaaja, älä kiitos vaivaudu. Tämä vain soi taustalla kirjoittaessani merkintääni. =)

Niin, sinä olet tähti taivaallani. Olet minun oma Bill, vaikkei koko bändiä enää edes kuunnella. Olet se, joka syö kaksi Classic toffeeta, siinä missä minä yhden minttusuklaan. Olet se, joka katsoo äidillisellä tympääntymisellä, kun teen jotain ei-niin-järkevää. Olet se jolle huusin juomisesta, vaikken tehnyt sitä muille. Olet se, joka antoi anteeksi vaikka sanoin tosi hirveitä asioita, sinun päivänäsi. Silloin sinulla olisi ollut täysi oikeus toivottaa minut ja paskimmat puoleni alimpaan helvettiin. Et tehnyt sitä. Valvoin koko yön ja oletin, että nyt et ikinä anna anteeksi. Nyt ei olisi enää kuin sisko, eikä sekään ihan kaikkea jaksa. (Elämässäni on tasan kaksi ihmistä, kaksi tasa-arvoista naista. Kaksi, joista en ikinä päästä irti!)

Kiitos seiskaluokasta, kiitos että sain melkein omistaa sut kokonaisen vuoden. Se oli sellaista parasta aikaa, identiteetti muuttu ja ihminen kehittyi omanlaisekseen. Olit ensimmäinen jolle kerroin aikuistumisen kamalimmista merkeistä ja se jolle itkin, että luulen olevani lesbo. Ilman sinua tyttö, olisin vain puolet tästä mitä nyt olen, jos edes sitäkään. Saat unohtamaan lähes kaikki huolet. Sinä tiedät sen, mutt sitä et kuule läheskään tarpeeksi usein kuinka monesti olet minut pelastanut. Kun alkuaikojen mökkibailuissa seisoin veitsi kädessä kyyneleet valuen, sä olit juuri se joka tempas multa sen pois. Ei kukaan muu, ne muut olisivat vain katsoneet jähmettyneenä kun teiniprinsessa vetää ranteet auki ja sitten se yks olis saanu kohtauksen "Verta, verta!!". Ihan niinkuin silloin kun sheivausterä luiskahti kädestä Katsoit mua vakavoituneena ja sanoit etten saisi enää koskaan tehdä noin ja sitten sä halasit mua pidit vaan kiinni. Kun mä tärisin siinä sun käsissäs, olin taas varmempi siitä, sä oot meistä se vahva. Vaikka olet myös herkempi, sulla on voimaa nousta vastaan sitä osaa mussa, jota itsekkin pelkään. Sä oot vahvempi myös fyysisesti, sen voi todistaa mun paikoiltaan menneet ranteet ja paikat  johon sä oot mut kiskonu.

Yläasteella kuljettiin vähän milloin missäkin. Jäi sellainen olo, että se lähensi meitä mielettömästi ja vahvisti siihen mitä oli tulossa, välimatka. Onneksi ollaan silti näin läheisiä...

Sä vaan oot niin ihmeellinen nainen! Ja muista kultapieni, ett sua juuri mä rakastan ikusesti. En silleen, että siitä kannattais ahdistua, vaan niinkuin parasta ystävää rakastetaan.

Tarvitsen aikaa, aikaa vielä vähän
Aikaa vielä sen verran et vois pysähtyä tähän
Muisteleen menneit muisteleen vanhoi aikoi
Tärkeitä hetkiä niitä ystäviä ainoit
Jokka on tukenu mua pienestä pitäen
Autannu mua kulkeen eteenpäin kädestä pitäen
Nää ystävät kalliit ja ne ajat  vanhat
Ne pitää mut pystyssä pitää vahvana

 Jokeri, pidä itsesi miehenä!